Tavalliset testimenetelmät tarttuvuuden mittaamiseen teippitestillä

Testimenetelmät tarttuvuuden mittaamiseen

Tämä standardi on julkaistu kiinteällä tunnuksella D 3359; välittömästi nimeämisen jälkeen oleva numero ilmaisee alkuperäisen hyväksymisvuoden tai, kun kyseessä on tarkistus, viimeisimmän tarkistusvuoden. Suluissa oleva numero ilmaisee viimeisimmän uudelleenhyväksynnän vuoden. Yläindeksi epsilon (e) tarkoittaa toimituksellista muutosta edellisen tarkistuksen tai uudelleenhyväksynnän jälkeen.

1. laajuus

1.1 Nämä testimenetelmät kattavat menetelmät pinnoitekalvojen kiinnittymisen arvioimiseksi metallinen alustat kiinnittämällä ja poistamalla paineherkkää teippiä kalvoon tehtyjen leikkausten päälle.
1.2 Testausmenetelmä A on ensisijaisesti tarkoitettu käytettäväksi työmailla, kun taas testimenetelmä B on sopivampi käytettäväksi laboratoriossa. Myöskään testimenetelmää B ei pidetä sopivana kalvoille, joiden paksuus on yli 5 μm.
HUOMAA 1 – Ostajan ja myyjän välisen sopimuksen mukaan testimenetelmää B voidaan käyttää paksummille kalvoille, jos käytetään leveämpiä leikkauksia.
1.3 Näitä testimenetelmiä käytetään sen määrittämiseen, onko pinnoitteen tarttuvuus substraattiin geenissäralriittävällä tasolla. Ne eivät tee eroa korkeampien tartuntatasojen välillä, joita varten tarvitaan kehittyneempiä mittausmenetelmiä.
HUOMAUTUS 2 – On huomattava, että pinnoitteen pinnan tarttuvuuserot voivat vaikuttaa tuloksiin, jotka saadaan pinnoitteilla, joilla on sama luontainen tarttuvuus.
1.4 Monikerrosjärjestelmissä pinnoitteiden välissä voi esiintyä tartuntahäiriöitä, jolloin pinnoitusjärjestelmän tarttuvuutta alustaan ​​ei määritetä.
1.5 SI-yksiköissä ilmoitettuja arvoja pidetään vakioina. Suluissa annetut arvot ovat vain tiedoksi.
1.6 Tämän standardin tarkoituksena ei ole käsitellä sen käyttöön liittyviä turvallisuusongelmia, jos sellaisia ​​on. Tämän standardin käyttäjän vastuulla on luoda asianmukaiset turvallisuus- ja terveyskäytännöt ja määrittää säädösten rajoitusten sovellettavuus ennen käyttöä.

2. Viiteasiakirjat

2.1 ASTM-standardit:

• D 609 Käytännössä kylmävalssattujen teräslevyjen valmistelua maalin, lakan, jalostuspinnoitteiden ja niihin liittyvien pinnoitetuotteiden testausta varten2
• D 823 Käytännöt tasapaksuisten maalien, lakkojen ja vastaavien tuotteiden valmistukseen testipaneeleilla.
• D 1000 -testimenetelmä paineherkille liimapäällysteisille teipeille, joita käytetään sähkö- ja elektroniikkasovelluksissa.
• D 1730 Käytännöt alumiinin ja alumiiniseospintojen valmisteluun maalausta varten4
• D 2092 Opas sinkkipinnoitettujen (sinkittyjen) teräspintojen valmisteluun maalausta varten5
• D 2370 -testimenetelmä orgaanisten pinnoitteiden vetolujuuksille2
• D 3330 -testimenetelmä paineherkän teipin kuoriutumiseen 6
• D 3924 Standardiympäristön eritelmä maalien, lakan, lakan ja vastaavien materiaalien käsittelyä ja testausta varten
• D 4060 -testimenetelmä orgaanisten pinnoitteiden hankauskestävyydelle Taber Abraserilla

3. Testimenetelmien yhteenveto

3.1 Testimenetelmä A – X-leikkaus tehdään kalvon läpi alustaan, paineherkkä teippi kiinnitetään leikkauksen päälle ja poistetaan sitten, ja tarttuvuus arvioidaan kvalitatiivisesti asteikolla 0-5.
3.2 Testimenetelmä B – Kalvoon tehdään alustaan ​​hilakuvio, jossa on joko kuusi tai yksitoista leikkausta kumpaankin suuntaan, paineherkkä teippi asetetaan hilan päälle ja poistetaan sitten, ja tarttuvuus arvioidaan vertaamalla kuvauksia ja kuvia.

4. Merkitys ja käyttö

4.1 Jos pinnoitteen on määrä täyttää tehtävänsä suojata tai koristella alustaa, sen on tartuttava siihen odotetun käyttöiän ajan. Koska alustalla ja sen pinnan esikäsittelyllä (tai sen puutteella) on raju vaikutus pinnoitteiden tarttumiseen, on menetelmä arvioida pinnoitteen tarttuvuutta eri alustoihin tai pintakäsittelyihin tai eri pinnoitteiden kiinnittymistä samaan alustaan ​​ja käsittelyyn. huomattavaa hyötyä teollisuudessa.
4.2 Kaikkien tartuntamenetelmien rajoitukset ja tämän testimenetelmän erityinen rajoitus alhaisempiin tartuntatasoihin (katso 1.3) tulee tunnistaa ennen sen käyttöä. Tämän testimenetelmän sisäinen ja laboratorioiden välinen tarkkuus on samanlainen kuin muiden yleisesti hyväksyttyjen päällystettyjen alustojen testien (esimerkiksi testimenetelmä D 2370 ja testimenetelmä D 4060), mutta tämä johtuu osittain siitä, että se ei ole herkkä kaikille. mutta suuria eroja tarttuvuudessa. Rajoitettu asteikko 0–5 valittiin tarkoituksella, jotta vältetään väärä käsitys herkkyydestä.

Testimenetelmät tarttuvuuden mittaamiseen