TESTAUSMENETELMÄ - RISTILEIKKAUS TEIPPITESTI - ASTM D3359-02

TESTAUSMENETELMÄ - RISTILEIKKAUS TEIPPITESTI - ASTM D3359-02

10. Laitteet ja materiaalit

10.1 Leikkuutyökalu9 – Terävä partakoneen terä, skalpelli, veitsi tai muu leikkauslaite, jonka leikkuureunan kulma on 15–30° ja joka tekee joko yhden tai seikkailunral leikkauksia kerralla. On erityisen tärkeää, että leikkuureuna tai reunat ovat hyvässä kunnossa.
10.2 Leikkausopas – Jos leikkaukset tehdään käsin (toisin kuin mekaanisella laitteella), teräksinen tai muu kovametallisuora tai malli suoran leikkauksen varmistamiseksi.
10.3 Sääntö – Karkaistu teräsviiva 0.5 mm:n asteikolla yksittäisten leikkausten mittausta varten.
10.4 Teippi kohdassa 5.3 kuvatulla tavalla.
10.5 Pyyhekumi, kynän päässä.
10.6 Valaistus kohdassa 5.5 kuvatulla tavalla.
10.7 Suurennuslasi – Valaistu suurennuslasi, jota käytetään yksittäisten leikkausten tekemiseen ja testialueen tutkimiseen.

11. Testinäytteet

11.1 Koekappaleiden tulee olla kappaleessa 6 kuvattuja. On kuitenkin huomattava, että monikärkiset leikkurit10 antavat hyviä tuloksia vain testialueilla, jotka ovat riittävän tasaisia, jotta kaikki leikkuureunat koskettavat alustaa samalla tavalla. Tarkista tasaisuus suoralla reunalla, kuten karkaistu teräsviiva.

12. menettely

12.1 Tarvittaessa tai sovittaessa näytekappaleille tehdään esikoe ennen teippitestin suorittamista (katso huomautus 3). Kuivumisen tai pinnoitteen testauksen jälkeen suorita teippitesti huoneenlämmössä spesifikaation D 3924 mukaisesti, ellei D 3924 -standardilämpötilaa vaadita tai sovita.
12.1.1 Upotetut näytteet: Upottamisen jälkeen puhdista ja pyyhi pinta sopivalla liuottimella, joka ei vahingoita pinnoitteen eheyttä. Tämän jälkeen pinta kuivaa tai valmistele, tai molemmat ostajan ja myyjän sopimalla tavalla.
12.2 Valitse alue, jossa ei ole epäpuhtauksia ja pieniä pinnan epätasaisuuksia, aseta se tukevalle alustalle ja tee valaistun suurennuslasin allerallel leikkaa seuraavasti:
12.2.1 Pinnoitteissa, joiden kuivakalvonpaksuus on enintään 2.0 μm, jätä leikkaukset 50 mm:n etäisyydelle toisistaan ​​ja tee yksitoista leikkausta, ellei toisin ole sovittu.
12.2.2 Pinnoitteissa, joiden kuivakalvon paksuus on 2.0–50 µm, aseta leikkaukset 5 mm:n etäisyydelle toisistaan ​​ja tee kuusi viiltoa. Jos kalvo on paksumpi kuin 125 mil, käytä testimenetelmää A.2
12.2.3 Tee kaikki leikkaukset, joiden pituus on noin 20 mm (3⁄4 tuumaa). Leikkaa kalvo alustaan ​​yhdellä tasaisella liikkeellä käyttämällä vain riittävää painetta leikkuutyökaluun, jotta leikkuureuna saavuttaa alustan. Kun teet peräkkäisiä yksittäisiä leikkauksia ohjaimen avulla, aseta ohjain leikkaamattomalle alueelle.
12.3 Kun olet tehnyt tarvittavat leikkaukset, harjaa kalvo kevyesti pehmeällä harjalla tai liinalla poistaaksesi mahdolliset irronneet hiutaleet tai pinnoitenauhat.
12.4 Tarkista leikkuureuna ja poista tarvittaessa litteät kohdat tai langan reuna hiomalla kevyesti hienoa öljykiveä. Tee lisäleikkaukset 90° kulmassa alkuperäisiin leikkauksiin nähden ja niiden keskelle.
12.5 Harjaa alue kuten ennen ja tarkasta viillot valon heijastumisen varalta alustalta. Jos metallia ei ole saavutettu, tee toinen ristikko eri paikkaan.
12.6 Poista kaksi täydellistä teippikierrosta ja hävitä. Poista lisäpituus tasaisella (eli ei nykivällä) nopeudella ja leikkaa noin 75 mm (3 tuumaa) pitkä pala.
12.7 Aseta teipin keskiosa ristikon päälle ja tasoita ruudukon alue paikoilleen sormella. Varmistaaksesi hyvän kosketuksen kalvoon hiero nauhaa tiukasti kynän päässä olevalla pyyhekumilla. The väri nauhan alla on hyödyllinen osoitus siitä, milloin hyvä kontakti on saatu aikaan.
12.8 Poista teippi 90 6 30 sekunnin kuluessa kiinnittämisestä tarttumalla vapaaseen päähän ja nopeasti (ei nykäisemällä) takaisin itseensä mahdollisimman lähelle 180° kulmaa.
12.9 Tarkasta ruudukkoalue pinnoitteen poistamiseksi alustalta tai aikaisemmasta pinnoitteesta valaistulla suurennuslasilla. Arvioi tarttuvuus seuraavan asteikon mukaisesti, joka on kuvattu kuvassa 1: 5B Leikkausten reunat ovat täysin sileät; mikään hilan neliöistä ei ole irronnut.
4B Pinnoitteen pienet hiutaleet irtoavat leikkauspisteistä; alle 5 % alueesta vaikuttaa.
3B Pinnoitteen pieniä hiutaleita irtoaa reunoista ja leikkausten leikkauspisteistä. Vaikuttava alue on 5-15 % hilasta.
2B Pinnoite on hilseilenyt neliöiden reunoilla ja osissa. Vaikutusalue on 15-35 % hilasta.
1B Pinnoite on hilseilenyt isojen nauhojen leikkausten reunoja pitkin ja kokonaisia ​​neliöitä on irronnut. Vaikuttava alue on 35-65 % hilasta.
0B hilseily ja irtoaminen huonompi kuin luokka 1.
12.10 Toista testi kahdessa muussa paikassa kussakin testipaneelissa.

13. Raportti

13.1 Ilmoita testien lukumäärä, niiden keskiarvo ja alue sekä pinnoitusjärjestelmistä, joissa vika ilmeni, eli ensimmäisen kerroksen ja alustan välillä, ensimmäisen ja toisen kerroksen välillä,
ja niin edelleen
13.2 Ilmoita käytetty alusta, pinnoitteen tyyppi ja kovetusmenetelmä.
13.3 Jos adheesiolujuus on määritetty testimenetelmien D 1000 tai D 3330 mukaisesti, ilmoita tulokset adheesioluokitus(e)ineen. Jos teipin tartuntavoimaa ei ole määritetty, ilmoita käytetty teippi ja sen valmistaja.
13.4 Jos testi suoritetaan upotuksen jälkeen, ilmoita upotusolosuhteet ja näytteen valmistusmenetelmä.

14. Tarkkuus ja harha

14.1 Tämän testimenetelmän kahden laboratorioiden välisen testin perusteella, joista yhdessä kuudessa laboratoriossa toimijat tekivät yhden tartuntamittauksen kolmelle paneelille, joista kukin kolme pinnoitetta kattavat laajan adheesion alueen, ja toisessa kuudessa laboratoriossa kolme mittausta kahdella paneelilla. Kukin neljästä erilaisesta pinnoitteesta levitettiin kahden muun pinnoitteen päälle, yhdistettyjen standardipoikkeamien laboratorioiden sisällä ja välillä havaittiin olevan 0.37 ja 0.7. Näiden keskihajontojen perusteella tulisi käyttää seuraavia kriteerejä arvioitaessa tulosten hyväksyttävyyttä 95 %:n luottamustasolla:
14.1.1 Toistettavuus – Edellyttäen, että tartunta on tasaista suurella pinnalla, saman käyttäjän saamia tuloksia tulee pitää epäilyttävänä, jos ne eroavat useammalla kuin yhdellä arvoyksiköllä kahdessa mittauksessa.
14.1.2 Uusittavuus – Eri operaattoreiden saamia kahta tulosta, joista kumpikin on kaksoiskappaleiden tai kolminkertaisten kopioiden keskiarvo, on pidettävä epäilyttävänä, jos ne eroavat enemmän kuin kahdella luokitusyksiköllä.
14.2 Näille testimenetelmille ei voida määrittää harhaa.