Pinnoitteen paksuuden mittausmenettely - ISO 2360

Pinnoitteen paksuuden mittausmenettely - ISO 2360

6 Pinnoitteen paksuuden mittausmenettely

6.1 Laitteiden kalibrointi

6.1.1 geeniral

Ennen käyttöä jokainen instrumentti on kalibroitava valmistajan ohjeiden mukaisesti käyttäen sopivia kalibrointistandardeja. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kohdassa 3 annettuun kuvaukseen ja kohdassa 5 kuvattuihin tekijöihin. Lämpötilavaihteluista johtuvien johtavuuden muutosten minimoimiseksi laitteen ja kalibrointistandardien on kalibrointihetkellä oltava lämpötilassa, joka on lähellä mitattavien kohteiden lämpötila.
HUOM. Kalibrointitarkistukset on myös suoritettava tarvittaessa määritysten aikana, jotta vältetään instrumentin ajautuminen.

6.1.2 Kalibrointistandardit

Laitteen kalibroinnissa on käytettävä vähintään kahta eri paksuista standardia. Yksi näistä standardeista voi olla päällystämätöntä perusmateriaalia.
HUOMAA 1 Tällaisten standardien paksuuden tulee olla jäljitettävissä sertifioitavaan lähteeseen.
Sekä päällystys- että pohjamateriaalien sähkönjohtavuuden ja magneettisen läpäisevyyden on oltava samat kuin mitattavien osien ominaisuudet.
HUOMAA 2 Koska kalibrointistandardit kuluvat ja heikkenevät ajan ja käytön myötä, ne on kalibroitava ja/tai vaihdettava säännöllisesti paikallisesti sovituin aikavälein tai valmistajan kanssa neuvoteltuaan.

6.1.3 Todentaminen

Kalibrointistandardien perusmateriaalin sähköisten ominaisuuksien on oltava samanlaiset kuin koekappaleen perusmateriaalin sähköiset ominaisuudet.
HUOMAA Niiden sopivuuden varmistamiseksi lukemia, jotka on saatu päällystämättömän kalibrointistandardin perusmateriaalilla ja testinäytteen materiaalilla, on verrattava.
Jos perusmateriaalin paksuus ylittää kohdassa 5.3 määritellyn kriittisen paksuuden, pohjamateriaalin paksuus ei vaikuta paksuuden mittaukseen.
Jos kriittinen paksuus ei ylity, on testin ja kalibroinnin perusmateriaalin paksuuden oltava sama. Jos tämä ei käytännön olosuhteissa ole mahdollista, voi olla mahdollista tukea joko standardi- tai koekappaletta riittävän paksulla materiaalilla, jolla on samanlaiset sähköiset ominaisuudet, jotta lukemat saadaan riippumattomiksi perusmateriaalin paksuudesta. Jos tätä menetelmää käytetään, on suoritettava testejä sen hyväksyttävyyden varmistamiseksi ja mahdollisten lisävirheiden toteamiseksi. Jos mitattavan pinnoitetun pinnan kaarevuus on sellainen, että se estää kalibroinnin tasaisella pinnalla, käytetään standardeja. kalibrointia varten on oltava samat kaarevuussäteet kuin mitattavalla näytteellä, ellei käytetä erityistä kaarevuuden vaikutusta kompensoivaa mittapäätä.

6.2 Määrittäminen

6.2.1 geeniral

Käytä jokaista laitetta valmistajan ohjeiden mukaisesti kiinnittäen asianmukaista huomiota kohdassa 5 annettuihin tekijöihin.
Tarkista laitteen kalibrointi voimassa olevia kalibrointistandardeja käyttäen testauspaikalla aina, kun laite otetaan käyttöön, ja säännöllisin väliajoin käytön aikana (vähintään kerran tunnissa) oikean toiminnan varmistamiseksi (katso 6.1).
Kohdissa 6.2.2–6.2.6 lueteltuja varotoimenpiteitä on noudatettava.

6.2.2 Pinnan puhtaus

Ennen mittausten suorittamista poista kaikki vieraat aineet, kuten lika, öljy, rasva ja korroosiotuotteet, standardien ja testinäytteen pinnalta poistamatta pinnoitemateriaalia.

6.2.3 Perusmetallin paksuus

Tarkista, että pohjamateriaali ylittää kriittisen paksuuden (katso 5.3). Jos näin ei ole, käytä joko kohdassa 6.1.3 kuvattua varamenetelmää tai varmista, että kalibrointi on suoritettu kalibrointistandardilla, jonka paksuus ja sähköiset ominaisuudet ovat samat kuin testinäytteellä.

6.2.4 Reunaefektit

Älä tee mittauksia läheltä testinäytteen reunaa, reikää, sisäkulmaa jne., ellei kalibroinnin oikeellisuutta ole osoitettu tällaisille mittauksille (katso liite B).

6.2.5 Kaarevuus

Älä tee mittauksia koekappaleen kaarevalle pinnalle, ellei kalibroinnin oikeellisuutta ole osoitettu tällaisille mittauksille.

6.2.6 Lukemien lukumäärä

Useat samasta kohdasta tehdyt mittaukset, tarvittaessa mittapäätä käyttäen, antavat tietoa instrumentin ja sen anturin toistettavuudesta (keskihajonnasta) sillä hetkellä ja mitattavalla paksuudella.

HUOMAUTUS:

Tästä keskihajonnasta voidaan laskea variaatiokerroin V. V voidaan levittää eri paksuuksille.
Useat mittaukset, jotka on tehty siirtämällä anturia kunkin mittauksen välillä ja tietyllä alueella päällystetyllä pinnalla, antavat tietoa instrumentin ja pinnoitteen toistettavuudesta kyseisellä määritetyllä alueella.

Jos pinnoitteen pinta on karkea tai testinäytteillä tiedetään olevan suuria paksuusgradientteja pinnoilla (esim. koon ja/tai muodon vuoksi), mittausvaihteluiden alkuperä on määritettävä useilla mittauksilla.

Pinnoitteen paksuuden mittausmenettely - ISO 2360