Pinnoitteen paksuuden mittaus – ISO 2360:2003 – Osa 1

Johtamattomat pinnoitteet ei-magneettisille sähköä johtaville perusmateriaaleille — Pinnoitteen paksuuden mittaus — Amplitudiherkkä pyörrevirtamenetelmä

KANSAINVÄLINEN STANDARDI
ISO 2360 Kolmas painos

1 Soveltamisala

Tämä kansainvälinen standardi kuvaa menetelmän johtamattomien pinnoitteiden paksuuden ainetta rikkomattomiin mittauksiin ei-magneettisilla, sähköä johtavilla (geenirally metallinen) perusmateriaaleja käyttäen amplitudiherkkiä pyörrevirtainstrumentteja.
HUOMAA Tätä menetelmää voidaan käyttää myös ei-magneettisten metallipinnoitteiden mittaamiseen johtamattomista materiaaleista.
Menetelmä soveltuu erityisesti useimpien anodisoimalla valmistettujen oksidipinnoitteiden paksuuden mittaamiseen, mutta se ei sovellu kaikkiin konversiopinnoitteisiin, joista osa on liian ohuita tällä menetelmällä mitattaviksi (katso kohta 6).
Vaikka teoriassa menetelmää voidaan käyttää magneettipohjaisten materiaalien pinnoitteiden paksuuden mittaamiseen, sen käyttöä ei suositella tähän tarkoitukseen. Tällaisissa tapauksissa tulee käyttää ISO 2178:ssa määriteltyä magneettimenetelmää.

2 Periaate

Pyörrevirta-anturi (tai integroitu anturi/instrumentti) asetetaan mitattavan pinnoitteen (pinnoitteiden) pinnalle ja paksuus luetaan instrumentin lukemasta.

3 Laitteet

3.1 Koetin, joka sisältää pyörrevirtageneraattorin ja ilmaisimen, joka on yhdistetty järjestelmään, joka pystyy mittaamaan ja näyttämään amplitudin muutokset, tavallisesti suorana pinnoitteen paksuuden lukemana. Järjestelmä voi myös pystyä mittaamaan vaihemuutoksia.
HUOMAA 1 Anturi ja mittausjärjestelmä/näyttö voidaan integroida yhdeksi instrumentiksi.
HUOMAA 2 Mittaustarkkuuteen vaikuttavia tekijöitä käsitellään kohdassa 5.

4 Näytteenotto

Näytteenotto riippuu tietystä sovelluksesta ja testattavasta pinnoitteesta. Koekappaleiden pinta-ala, sijainti ja lukumäärä sovitaan asianomaisten osapuolten kesken ja sisällytetään testiraporttiin (ks. kohta 9).
jatkuu……